Jotain uutta

Uusi blogi lanseerattu! Tervetuloa seuraamaan urheilullisia edesottamuksiani!

Olen tässä viime päivänä miettinyt, miten saisin kätevästi tallennettua urheilusuoritukseni, ruokaremonttini, painonpudotus yritykseni, onnistumiseni ja repsahdukseni niin, että siitä jäisi minulle päiväkirjamainen muisto ja samalla halukkaat voisivat seurata mitä puuhastelen. No, eilen sen keksin: UUSI BLOGI, joka keskittyy vain näihin aiheisiin. 

Näin alkuun lienee viisasta kertoa jonkin verran taustaa minusta ja kuinka tähän asti on tultu.
Olen pienestä pitäen ollut todella haluton liikkuja. Koulussa inhosin liikuntatunteja. Peruskouluvuosistani asuin suurimman osan ulkomailla, missä ei ollut samanlaisia liikuntamahdollisuuksia kuin Suomessa. Esimerkiksi talvilajeja en koskaan oppinut kunnolla enkä osaa vieläkään. Ei ole oikeastaan kauheasti kiinnostustakaan. En ollut hyvä missään muussakaan lajissa. Pesäpallosta tykkäsin, mutta en ollut siinäkään hyvä. Jumppaaminen oli kamalaa. Olin hidas ja kankea. En halunnut hikoilla.
Lukioikäisenä yritin käydä muutaman kerran salilla, ei sitten ollut se mun juttu. Satunnaisesti tuli käytyä kävelyllä. Opiskeluvuodet menivät samaan malliin. 2000-luvulla aloin hiljalleen löytää liikunnasta jonkinlaista iloa. Liityin muutaman kerran kuntokeskuksen vuosijäseneksi, jaksoin olla aktiivinen 3-4 kuukautta ja sitten into lopahti.

Vuoden 2011 alku oli käännekohta. Liityin kolmatta kertaa ELIXIAN vuosijäseneksi. Uskaltauduin jumppiin, zumbasta tuli suosikkini. Minä, jolla on ollut hyvä rytmitaju, mutta aivan onneton koordinaatiokyky, innostuin koreografisista jumpista ja koin mahtavia onnistumisen elämyksiä! En mennytkään ihan solmuun enkä kuollut vaikka hiki lensi. Innostus ei lopahtanut muutaman kuukauden jälkeen vaan on jatkunut tähän päivään asti. Korkeintaan 1-2 kuukauden löysäilyjaksoja on pari kertaa ollut, ne sallittakoon.

Saman vuoden keäväällä päätin alkaa juoksemaan. JUOKSEMAAN! Laji jota ehkä viimeisimpänä olin ajatellut itselleni sopivaksi. Hurahdin täysin. Nyt on kolmas juoksuvuosi aluillaan ja kävely tuntuu jo tylsältä mummojen hommalta. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa olen osallistumassa juoksutapahtumiin. Toukokuussa lähden Naisten Kympille ja ehkäpä vielä elokuussa Helsinki Midnight Runiin. Jo on aikoihin eletty!

Tälle innolle ei ole näillä näkymin tulossa loppua. Olen huomannut miten hyvän olon liikunnasta saa. Jaksan paremmin ja voin paremmin. Lähteminen on usein tahmeaa, mutta ah, se tunne kun on urheilusuoritus takana!
Toivottavasti saan kannustettua myös mahdollisia lukijoitani liikunnan pariin! Tämä on mahtavaa!

AnuElina*