Ulkoilua

 Senhän jo kaikki tietää, että olen ihan hurahtanut juoksemiseen. Kävely tuntuu nykyisin useimmiten ihan liian tylsältä ja hitaalta. Ja tehottomaltakin, vaikka eihän se sitä ole. No, eilen tein pitkästä aikaa poikkeuksen ja lähdin (kuukauden tauon jälkeen) pitkälle kävelylle, ulkoiluksi sitä itse enemmän kutsuisin. Rauhallista kävelyä läpi puistojen ja rantojen, kohti Seurasaarta, yhtä suosikki lenkkeilypaikkani. Kamera oli tietenkin mukana ja monta kertaa tulikin pysähdeltyä kuvaamaan keväisen luonnon ihmeitä. Luonnon herääminen on joka vuosi niin ihmeellistä! Nautiskelin maisemista, auringonpaisteesta, rauhasta, pienestä tuulenvireestä, matkan varrelle sattuneista eläimistä (oravakin kiipesi polvelle!). Matkaa taitoin lähes kaksi tuntia ja kilometrejä tuli noin yhdeksän. Kävelyvauhti oli n. 6km/h, mutta pysähtely muutaman sadan metrin välein kameran kanssa vei aikaa. Mutta eihän minulla ollutkaan kiire, olin fiilistelemässä!

Eilinen oli hyvä sporttailupäivä, liikuttua tuli yhteensä kolme tuntia. Ei ollenkaan hassumpi sunnuntai!
Tämän päivän liikunnatkin on jo hoidettu 8 km:n juoksulenkillä. Hiukan tahmeaa oli tänään, reiden yläosa ja nivuset huusivat hoosianna. Venyttelyä siis luvassa myöhemmin...

Sitten "painavaa" asiaa. Käyn puntarilla päivittäin, ei ehkä kannattaisi. Paino on jumittanut taas monta päivää samoissa lukemissa. Siksipä en saanut tällekään viikolle kovin huimaa pudotusta, vain -400g oli viikon saldo. No, alaspäin mennään ja hidas vauhti se kai takaa pysyvämmän painonpudotuksen. Pakko uskoa.

Reippahasti käypi askeleet tälläkin viikolla joten moido!